trespass

Englanti

Substantiivi

trespass (monikko trespasses)

1. (oikeustiede) tahallinen luvaton kajoaminen henkilöön tai hänen omaisuuteensa
2. (vanhentunut) rikkomus (jotakuta tai jotakin vastaan)

Ääntäminen

• (brittienglantia) IPA: /ˈtɹɛspəs/
• (amerikanenglantia) IPA: /ˈtɹɛspæs/

Etymologia

• samanmerkityksisestä keskienglannin sanasta trespas

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	trespasses
part. prees.	trespassing
imp. & part. perf.	trespassed

trespass

1. tunkeutua, tunkeilla, kulkea luvatta (jos­sakin)

   no trespassing

   ei läpikulkua

2. (vanhentunut) rikkoa (jo­takuta tai jotakin vastaan)

Liittyvät sanat

• trespasser
• legal good