tunkeutua

Suomi

Verbi

tunkeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. työntyä sisään
2. mennä jonnekin luvattomasti, hyökätä
3. sulloutua, ahtautua

Ääntäminen

• tavutus: tun‧keu‧tu‧a / tun‧ke‧u‧tu‧a

Etymologia

• verbi tunkea (vahva vokaalivartalo tunke- + pääte -utua)

Käännökset

1. työntyä sisään

englanti: crowd, intrude, invade ruotsi: tränga

viro: tungima

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tunkeutuja, tunkeutuminen

Aiheesta muualla

• tunkeutua Kielitoimiston sanakirjassa