sona

Katso myös: sõna, sõnā, šona

Islanti

Substantiivi

sona

1. (taivutusmuoto) monikon epämääräinen genetiivimuoto sanasta sonur

Latina

Verbi

sonā

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sonō

Ruotsi

Verbi

sona (1)

1. hyvittää, sovittaa

Taivutus

Taivutus – sona
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	sonar[luo]	sonas
imperfekti	sonade	sonades
supiini	sonat	sonats
imperatiivi	sona	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: sona
• passiivin infinitiivi: sonas
• aktiivin part. prees: sonande[luo]
• passiivin part. prees: sonandes
• part. perf.: yl. sonad, n. sonat, määr./mon. sonade