sono
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Ido[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sono (yksikön akkusatiivi sonon; monikko soni, monikon akkusatiivi sonin)
Italia[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
sono
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä essere
Latina[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sonō
- (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta sonus
- (taivutusmuoto) yksikön ablatiivimuoto sanasta sonus
Verbi[muokkaa]
sonō (I) (akt. prees. inf. sonāre, ind. perf. y. 1. p. sonuī, part. perf. sonitus) (taivutus[luo])