puhjeta
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhjeta (74-L) (taivutus[luo])
- mennä puhki, rikkoutua (omasta paineestaan), kulua puhki
- ilmapallo puhkesi, auton rengas puhkesi
- (kuvaannollisesti) alkaa, syttyä, syntyä
- Vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia.
- Varuskunnassa puhkesi flunssaepidemia.
- (kuvaannollisesti) ilmestyä, tulla esiin/näkyviin
- kukat puhkeavat keväällä, puut puhkeavat lehteen
- Ensimmäiset pysyvät hampaat puhkeavat yleensä noin kuusivuotiaana.
- (kuvaannollisesti) ruveta, ryhtyä, alkaa, ratketa
- Hän puhkesi nauruun/kyyneliin kuullessaan asiasta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuhjet̪ɑˣ/
- tavutus: puh‧je‧ta
Etymologia[muokkaa]
Vastineita sukukielissä: karjalan puhketa, vatjan puhketa ja viron puhkeda[1].
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puhjeta Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana puhjeta.