puhjeta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

puhjeta (74-L) (taivutus[luo])

  1. mennä puhki, rikkoutua (omasta paineestaan), kulua puhki
    ilmapallo puhkesi, auton rengas puhkesi
  2. (kuvaannollisesti) alkaa, syttyä, syntyä
    Vaalien jälkeen puhkesi levottomuuksia.
    Varuskunnassa puhkesi flunssaepidemia.
  3. (kuvaannollisesti) ilmestyä, tulla esiin/näkyviin
    kukat puhkeavat keväällä, puut puhkeavat lehteen
    Ensimmäiset pysyvät hampaat puhkeavat yleensä noin kuusivuotiaana.
  4. (kuvaannollisesti) ruveta, ryhtyä, alkaa, ratketa
    Hän puhkesi nauruun/kyyneliin kuullessaan asiasta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhjet̪ɑˣ/
  • tavutus: puh‧je‧ta

Etymologia[muokkaa]

Vastineita sukukielissä: karjalan puhketa, vatjan puhketa ja viron puhkeda[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puhkeamisvaihe

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puhjeta Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana puhjeta.