panhandle

Englanti

Panhandle

Substantiivi

panhandle (monikko panhandles)

1. (maantiede, amerikanenglantia) valtion tai osavaltion rajan muodostama kapea uloke

   Florida panhandle, Alaska panhandle

Etymologia

yhdyssana sanoista pan ja handle 'pannun kahva'

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	panhandles
part. prees.	panhandling
imp. & part. perf.	panhandled

panhandle

1. kerjätä

Liittyvät sanat

• beg, mendicate
• panhandler