omintakeinen

Suomi

Adjektiivi

omintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])

1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen

   Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.

Ääntäminen

• IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
• tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen

Käännökset

1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen

englanti: original, unique, distinctive, idiosyncratic, peculiar, unconventional

Liittyvät sanat

• tae

Johdokset

• adverbit: omintakeisesti
• substantiivit: omintakeisuus

Aiheesta muualla

• omintakeinen Kielitoimiston sanakirjassa