omintakeinen

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

omintakeinen (38) (komparatiivi omintakeisempi, superlatiivi omintakeisin) (taivutus[luo])

  1. ketään jäljittelemätön, omaperäinen, erikoinen, outo, omituinen
    Häntä vieroksuttiin omintakeisten näkemystensä vuoksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈominˌt̪ɑkei̯nen/
  • tavutus: o‧min‧ta‧kei‧nen

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]