mensa

Italia

Substantiivi

mensa f. (monikko mense [luo])

1. ruokala, kanttiini
2. pöytä

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	mēnsa	mēnsae
akkusatiivi	mēnsam	mēnsās
genetiivi	mēnsae	mēnsārum
datiivi	mēnsae	mēnsīs
ablatiivi	mēnsā	mēnsīs

mēnsa f. (1)

1. pöytä
2. ateria

Liittyvät sanat

Tästä johtuvat sanat tytärkielissä

• esp. mesa, ital. mensa, port. mesa, rom. masă