ruokala

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ruokala (12)

  1. lounasruoan tarjoiluun erikoistunut ruokapaikka, usein työpaikoilla
  2. tasoltaan vaatimaton ravintola

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈruo̯kɑlɑ/
  • tavutus: ruo‧ka‧la

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokala ruokalat
genetiivi ruokalan ruokaloiden
ruokaloitten
(ruokalain)
partitiivi ruokalaa ruokaloita
akkusatiivi ruokala;
ruokalan
ruokalat
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokalassa ruokaloissa
elatiivi ruokalasta ruokaloista
illatiivi ruokalaan ruokaloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokalalla ruokaloilla
ablatiivi ruokalalta ruokaloilta
allatiivi ruokalalle ruokaloille
muut sijamuodot
essiivi ruokalana ruokaloina
translatiivi ruokalaksi ruokaloiksi
abessiivi ruokalatta ruokaloitta
instruktiivi ruokaloin
komitatiivi ruokaloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruokala-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

henkilöstöruokala, kansanruokala, keittoruokala, kouluruokala, lounasruokala, pikaruokala, ruokalahuoneisto, ruokalaketju, ruokalaliike, soittoruokala, toimipaikkaruokala, työmaaruokala

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ruokala Kielitoimiston sanakirjassa