mara

Katso myös: mära, Mara

Espanja

Substantiivi

mara f. (monikko maras)

1. (Keski-Amerikka, Meksiko) nuorisojoukko, jengi

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (jengi) pandilla

Islanti

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö			monikko
	epämääräinen	määräinen		epämääräinen	määräinen
nominatiivi	mara	maran		mörur	mörurnar
akkusatiivi	möru	möruna		mörur	mörurnar
datiivi	möru	mörunni		mörum	mörunum
genetiivi	möru	mörunnar		mara	maranna

mara f.

1. (läh. germaanisessa mytologiassa) naispuolinen paha henki, joka aiheuttaa painajaisen; succubus

Ruotsi

Substantiivi

mara yl. (2) (yks. määr. maramen[luo], mon. epämäär. maramar [luo], mon. määr. maramarna [luo])

1. (läh. germaanisessa mytologiassa) naispuolinen paha henki, joka aiheuttaa painajaisen; succubus

Aiheesta muualla

• mara Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)