jengi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]jengi (5)
- (slangia) porukka, etenkin nuorista koostuva joukko, melko negatiivinen termi
- (slangia) väki, ihmiset
- Oliks siäll paljo jengii?
- liigaa löyhemmin järjestäytynyt rikollisjoukkio
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈjeŋːi/, [ˈje̞ŋːi]
- tavutus: jen‧gi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | jengi | jengit |
| genetiivi | jengin | jengien (jengein) |
| partitiivi | jengiä | jengejä |
| akkusatiivi | jengi; jengin |
jengit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | jengissä | jengeissä |
| elatiivi | jengistä | jengeistä |
| illatiivi | jengiin | jengeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | jengillä | jengeillä |
| ablatiivi | jengiltä | jengeiltä |
| allatiivi | jengille | jengeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | jenginä | jengeinä |
| translatiivi | jengiksi | jengeiksi |
| abessiivi | jengittä | jengeittä |
| instruktiivi | – | jengein |
| komitatiivi | – | jengeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | jengi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]lainattu ruotsin merimiesslangin sanasta gäng, joka perustuu englannin sanaan gang.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: jengiytyä
Yhdyssanat
[muokkaa]huumejengi, jenginuori, jengityö, jengityöntekijä, katujengi, liivijengi, mamujengi, moottoripyöräjengi, nuorisojengi, pintajengi, prosenttijengi, prätkäjengi, rikollisjengi
Aiheesta muualla
[muokkaa]- jengi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Forsberg, Ulla-Maija: Stadin slangi 1910-luvulla Kotus-blogi. 31.1.2017. Kotimaisten kielten keskus.