lära

Katso myös: Lara ja lärä

Ruotsi

Substantiivi

lära (1) (yks. määr. läran [luo], mon. epämäär. läror [luo], mon. määr. lärorna [luo])

1. oppi

Verbi

lära (2)

1. opettaa
2. refl.: ~ sig oppia; opetella

Taivutus

Taivutus – lära
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	lär	lärs, läres
imperfekti	lärde	lärdes
supiini	lärt	lärts
imperatiivi	lär	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: lära
• passiivin infinitiivi: läras
• aktiivin part. prees: lärande
• passiivin part. prees: lärandes
• part. perf.: yl. lärd, n. lärt, määr./mon. lärda