keikata

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

keikata (73-A) (taivutus[luo])

  1. (puhekieltä) keikahtaa, kaatua
  2. (arkikieltä, harvinainen) toteuttaa yksittäinen keikkatyön luonteinen tehtävä tai toimeksianto
  3. (slangia) varastaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkei̯kɑt̪ɑˣ/
  • tavutus: kei‧ka‧ta

Liittyvät sanat[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

keikata

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä keikattaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä keikattaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä keikattaa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=keikata&oldid=4546466”