murtautua
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
murtautua (52-F) (taivutus[luo])
- tunkeutua (luvallisesti tai luvattomasti) johonkin tai jostakin rikkomalla jotakin
- Rosvo murtautui nakkikioskiin.
- Asukkaat joutuivat murtautumaan palavasta huoneistosta.
- tunkeutua luvattomasti hallitsemaan tai käyttämään laitetta tai tietojärjestelmää (varsinkin kajoamalla sen asetuksiin tai suojaukseen)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmurt̪ɑu̯t̪uɑˣ/ tai /ˈmurt̪ɑut̪uɑˣ/
- tavutus: mur‧tau‧tu‧a / mur‧ta‧u‧tu‧a
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- murtautua Kielitoimiston sanakirjassa