kant

Norja

Substantiivi

kant -en

1. reuna, syrjä, särmä, laita
2. seutu

Liittyvät sanat

• fjøl
• bord

Ruotsi

Substantiivi

kant yl. (3) (yks. määr. kanten[luo], mon. epämäär. kanter[luo], mon. määr. kanterna[luo])

1. reuna, syrjä, särmä, laita

Aiheesta muualla

• kant Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

kant (k`an't; gen kandi, part kanti)

1. särmä, syrjä, reuna; (puhek.) kantti

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kant	kandid
genetiivi	kandi	kantide
partitiivi	kanti	kante kantisid
illatiivi	kanti kandisse	kantidesse
inessiivi	kandis	kantides
elatiivi	kandist	kantidest
allatiivi	kandile	kantidele
adessiivi	kandil	kantidel
ablatiivi	kandilt	kantidelt
translatiivi	kandiks	kantideks
terminatiivi	kandini	kantideni
essiivi	kandina	kantidena
abessiivi	kandita	kantideta
komitatiivi	kandiga	kantidega

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : nuga