kant

Norja

Substantiivi

kant -en

1. reuna, syrjä, särmä, laita
2. seutu

Liittyvät sanat

• fjøl
• bord

Ruotsi

Substantiivi

kant (3) (yks. määr. kanten [luo], mon. epämäär. kanter [luo], mon. määr. kanterna [luo])

1. reuna, syrjä, särmä, laita

Viro

kant (k`an't; gen kandi, part kanti)

1. särmä, syrjä, reuna; (puhek.) kantti

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

Aiheesta muualla

• Eesti keele põhisõnavara sõnastik : nuga