seutu

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

seutu (1)

  1. laajahko, tarkemmin määrittelemätön, maantieteellinen alue
    Kotkan sedulla merellä on hallitseva asema.
    Tavallisesti sudet viihtyvät asumattomalla seudulla.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seutu seudut
genetiivi seudun seutujen
partitiivi seutua seutuja
akkusatiivi seutu; seudun seudut
sisäpaikallissijat
inessiivi seudussa seuduissa
elatiivi seudusta seuduista
illatiivi seutuun seutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi seudulla seuduilla
ablatiivi seudulta seuduilta
allatiivi seudulle seuduille
muut sijamuodot
essiivi seutuna seutuina
translatiivi seuduksi seuduiksi
abessiivi seudutta seuduitta
instruktiivi seuduin
komitatiivi seutuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alppiseutu, asuinseutu, hartianseutu, järviseutu, kaupunkiseutu, kotiseutu, kulttuuriseutu, lähiseutu, maaseutu, maatalousseutu, napaseutu, pyhänseutu, pääkaupunkiseutu, rajaseutu, rannikkoseutu, ruotsalaisseutu, saloseutu, seutukaava, seutukunta, seutuliikenne, seutulippu, suomalaisseutu, synnyinseutu, syrjäseutu, teollisuusseutu, tunturiseutu, vuoristoseutu, yönseutu

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • seutu Kielitoimiston sanakirjassa