kantti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kantti (5-C)

  1. kulma, nurkka
  2. rohkeus, uskallus
    Kestääkö Alonson kantti?

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnt̪ːi/, [ˈkɑn̪t̪̪ːi]
  • tavutus: kant‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kantti kantit
genetiivi kantin kanttien
(kanttein)
partitiivi kanttia kantteja
akkusatiivi kantti;
kantin
kantit
sisäpaikallissijat
inessiivi kantissa kanteissa
elatiivi kantista kanteista
illatiivi kanttiin kantteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kantilla kanteilla
ablatiivi kantilta kanteilta
allatiivi kantille kanteille
muut sijamuodot
essiivi kanttina kantteina
translatiivi kantiksi kanteiksi
abessiivi kantitta kanteitta
instruktiivi kantein
komitatiivi kantteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kanti-
vahva vartalo kantti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kanttinauha

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kantti Kielitoimiston sanakirjassa