dispute

Katso myös: disputé

Englanti

Substantiivi

dispute (monikko disputes)

1. sanakiista, väittely
2. riita

   patent dispute – patenttiriita

Liittyvät sanat

• disputable
• disputant
• disputation
• disputatious
• disputed
• disputing

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	disputes
part. prees.	disputing
imp. & part. perf.	disputed

dispute

1. kiistellä, väitellä
2. kiistää
3. kilpailla jstk
4. vastustella

Liittyvät sanat

• debate
• oppose
• resist

Espanja

Verbi

dispute

1. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä disputar
2. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä disputar
3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä disputar

Ranska

Substantiivi

dispute f. (monikko disputes[luo])

1. kiista, erimielisyys

Aiheesta muualla

• dispute Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)

Verbi

dispute

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä disputer
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä disputer
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä disputer
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä disputer
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä disputer