Liite:Verbitaivutus/suomi/hinkua

Wikisanakirjasta
Vartalot
vokaalivartalo -
heikko vokaalivartalo hingu-
vahva vokaalivartalo hinku-
konsonanttivartalo -

Persoonamuodot[muokkaa]

Indikatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä hingun en hingu minä olen hinkunut en ole hinkunut
sinä hingut et hingu sinä olet hinkunut et ole hinkunut
hän hinkuu ei hingu hän on hinkunut ei ole hinkunut
me hingumme emme hingu me olemme hinkuneet emme ole hinkuneet
te
Te
hingutte
-"-
ette hingu
-"-
te
Te
olette hinkuneet
olette hinkunut
ette ole hinkuneet
ette ole hinkunut
he hinkuvat eivät hingu he ovat hinkuneet eivät ole hinkuneet
passiivi hingutaan ei hinguta passiivi on hinguttu ei ole hinguttu
imperfekti pluskvamperfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä hinguin en hinkunut minä olin hinkunut en ollut hinkunut
sinä hinguit et hinkunut sinä olit hinkunut et ollut hinkunut
hän hinkui ei hinkunut hän oli hinkunut ei ollut hinkunut
me hinguimme emme hinkuneet me olimme hinkuneet emme olleet hinkuneet
te
Te
hinguitte
-"-
ette hinkuneet
ette hinkunut
te
Te
olitte hinkuneet
olitte hinkunut
ette olleet hinkuneet
ette olleet hinkunut
he hinkuivat eivät hinkuneet he olivat hinkuneet eivät olleet hinkuneet
passiivi hinguttiin ei hinguttu passiivi oli hinguttu ei ollut hinguttu
Konditionaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä hinkuisin en hinkuisi minä olisin hinkunut en olisi hinkunut
sinä hinkuisit et hinkuisi sinä olisit hinkunut et olisi hinkunut
hän hinkuisi ei hinkuisi hän olisi hinkunut ei olisi hinkunut
me hinkuisimme emme hinkuisi me olisimme hinkuneet emme olisi hinkuneet
te
Te
hinkuisitte
-"-
ette hinkuisi
-"-
te
Te
olisitte hinkuneet
olisitte hinkunut
ette olisi hinkuneet
ette olisi hinkunut
he hinkuisivat eivät hinkuisi he olisivat hinkuneet eivät olisi hinkuneet
passiivi hinguttaisiin ei hinguttaisi passiivi olisi hinguttu ei olisi hinguttu
Potentiaali
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä hinkunen en hinkune minä lienen hinkunut en liene hinkunut
sinä hinkunet et hinkune sinä lienet hinkunut et liene hinkunut
hän hinkunee ei hinkune hän lienee hinkunut ei liene hinkunut
me hinkunemme emme hinkune me lienemme hinkuneet emme liene hinkuneet
te
Te
hinkunette
-"-
ette hinkune
-"-
te
Te
lienette hinkuneet
lienette hinkunut
ette liene hinkuneet
ette liene hinkunut
he hinkunevat eivät hinkune he lienevät hinkuneet eivät liene hinkuneet
passiivi hinguttaneen ei hinguttane passiivi lienee hinguttu ei liene hinguttu
Imperatiivi
preesens perfekti
persoona myönteinen kielteinen persoona myönteinen kielteinen
minä minä
sinä hingu älä hingu sinä
hän hinkukoon älköön hinkuko hän olkoon hinkunut älköön olko hinkunut
me hinkukaamme älkäämme hinkuko me
te
Te
hinkukaa
-"-
älkää hinkuko
-"-
te
Te
he hinkukoot älkööt hinkuko he olkoot hinkuneet älkööt olko hinkuneet
passiivi hinguttakoon älköön hinguttako passiivi olkoon hinguttu älköön olko hinguttu

Nominaalimuodot[muokkaa]

infinitiivit partisiipit
aktiivi passiivi aktiivi passiivi
1. hinkua preesens hinkuva hinguttava
pitkä 1. hinkuakseen1 perfekti hinkunut hinguttu
2. inessiivi hinkuessa2 hinguttaessa agentti hinkuma4
instruktiivi hinkuen kielteinen agentti hinkumaton
3. inessiivi hinkumassa 1) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto

2) voidaan käyttää omistusliitteen kanssa
3) käytetään vain omistusliitteen kanssa; tämä on yksikön ja monikon kolmannen persoonan muoto
4) käytetään vain transitiiviverbeistä kuten "tehdä", esim. "äidin tekemä ruoka"; ei intransitiiviverbeistä kuten "kuolla"

elatiivi hinkumasta
illatiivi hinkumaan
adessiivi hinkumalla
abessiivi hinkumatta
instruktiivi hinkuman hinguttaman
4. hinkuminen
5 hinkumaisillaan3