Liite:Ranskan kielen kielioppi

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Ranskan kieli#Kielioppi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Ääntäminen[muokkaa]

H[muokkaa]

  • Yleensä h-kirjainta ei äännetä ollenkaan ja ennen sitä tulevat lyhenemiskelpoiset sanat lyhenevät
je parle vs. j'habite
  • Joskus sananalkuinen h on kuitenkin ns. kova h eli konsonanttinen h, mikä tarkoittaa, että edeltävä lyhenemiskelpoinen sana ei lyhenekään. Tätä varten Wikisanakirjassa tällaisen sanan edessä on *-merkki.
je hante

Sanaluokat[muokkaa]

Substantiivit[muokkaa]

Ranskan substantiiveilla on kaksi sukua, maskuliini ja feminiini. Sanan sukua ei pysty päättelemään sanan ulkomuodosta varmasti, tosin -ion, -esse, -elle, -enne, -ice, -ère, -ure-päätteiset ovat feminiinejä ja -ment ja -eau-päätteiset maskuliineja.

Miespuolista henkilöä tarkoittava sana on maskuliini ja naista tarkoittava feminiini. Myös jotkin muut merkitykset vaikuttavat sanan sukuun, esimerkiksi kielet ovat maskuliineja. Sen sijaan nyrkkisääntö, jonka mukaan useimmat maat ovat feminiinejä, pitää paikkansa lähinnä vain Euroopan maiden osalta.

Sanan suku vaikuttaa yksikössä artikkelien valintaan ja adjektiivien taipumiseen.

Substantiiveilla ei ole sijataivutusta. Ne taipuvat ainoastaan monikossa, joka muodostetaan useimmilla sanoilla lisäämällä sanan perään 's'; jos sana päättyy yksikössä s-kirjaimeen, monikko on identtinen yksikön kanssa. -eau ja -al-päätteisillä sanoilla monikon pääte on 'x' (esim. gâteau, hôpital) Monikon pääte ei kuitenkaan usein vaikuta ääntämiseen, vaan puheessa monikon erottaa yksiköstä useimmiten vain artikkeli, joka ääntyy toisin kuin yksikössä.

Adjektiivit[muokkaa]

Adjektiivit noudattavat kuvailemansa substantiivin sukua ja lukua. Adjektiivin feminiinimuodon pääte on yleensä '-e', monikon '-s' ja feminiinin monikon '-es'. Adjektiiveja, joissa on jo perusmuodossa -e-pääte, ei tarvitse taivuttaa kuin monikossa. Eräiden sanojen päätteessä tapahtuu feminiiniä muodostettaessa muitakin muutoksia, kuten -c → -que, -c → -che, -en → -enne, -el → elle, -et → -ette, -f → -ve, -x → -se (esim. rohkea: courageux : courageuse). Omalla tavallaan taipuvat -al-päätteiset adjektiivit, joiden maskuliinin monikon pääte on -aux (poikkeuksena lyhyet, kaksitavuiset -al-päätteiset).

Adjektiivit ovat yleensä pääsanansa jäljessä, tosin jotkin yleiset ja lyhyet adjektiivit tulevat pääsanan eteen.

Adjektiivien vertailumuodot muodostetaan adjektiivien eteen lisättävillä sanoilla plus (enemmän) ja moins (vähemmän). Komparatiivi muuttuu superlatiiviksi lisäämällä eteen määräinen artikkeli.

Pronominit[muokkaa]

luku persoona suku nominatiivi refleksiivinen akkusatiivi
(COD)
datiivi
(COI)
lokatiivi
(à)
genetiivi
(de)
painollinen
Singulier 1er je, j' me, m' moi
2e tu te, t' toi
3e Masculin il se, s' le, l' lui y en lui
Féminin elle la, l' elle
on soi
Pluriel 1er nous nous nous
2e vous* vous* vous*
3e Masculin ils se, s' les leur y en eux
Féminin elles elles

*Aussi utilisé au singulier de politesse.

Possédé
Singulier Pluriel
Masculin Féminin Masculin Féminin
Possesseur Singulier 1er personne le mien la mienne les miens les miennes
2e personne le tien la tienne les tiens les tiennes
3e personne le sien la sienne les siens les siennes
Pluriel 1er personne le nôtre la nôtre les nôtres
2e personne le vôtre la vôtre les vôtres
3e personne le leur la leur les leurs

Numeraalit[muokkaa]

Verbit[muokkaa]

Ranskan verbit taipuvat kolmessa persoonassa, joista kukin on yksiköllinen tai monikollinen.

Ranskan verbit taipuvat monipuolisesti. Erilaisia verbimuotoja on parisenkymmentä.

tapaluokat aikamuodot
indikatiivi preesens, imperfekti, passé composé, pluskvamperfekti, yksinkertainen perfekti, futuuri ja liittofutuuri
subjunktiivi preesens ja perfekti
imperatiivi preesens
konditionaali preesens, imperfekti, perfekti

Passé composé[muokkaa]

Passé composé on yleisin ranskassa käytettävä menneen ajan muoto. Se muodostetaan avoir- tai être-apuverbin preesensmuodolla ja partisiipin perfektillä; 'avoir' (ai : as : a : avons : avez : ont) on yleensä käytettävä apuverbi.

'être'-verbiä (suis : es : est : sommes : êtes : sont) käytetään pronominaalisten eli refleksiiviverbien kanssa sekä eräiden suuntaa ilmaisevien liikeverbien kanssa. Lisäksi sitä käytetään passiivissa.

1. konjugaatio[muokkaa]

Ensimmäiseen konjugaatioon kuuluvat -er-päätteiset verbit.

yksikkö monikko
je parle nous parlons
tu parles vous parlez
il/elle/on parle ils/elles parlent

Kaikki yksikön muodot sekä monikon 3. p. muoto lausutaan samoin: /paʁl/, nous parlons: /nu paʁ.lɔ̃/, vous parlez: /vu paʁ.le/

-er-verbin e-päätteinen muoto on sekä y.1.p., y.3.p. sekä näiden persoonamuotojen subjunktiivi. Lisäksi se on yksikön käskymuoto. Kohteliaampi käskymuoto on sama kuin m. 2. persoonan -ez-päätteinen.

Eräissä verbeissä tapahtuu vartalossa e-kirjaimen muutos è:ksi yksikössä ja m. 3. persoonassa:

yksikkö monikko
je lève nous levons
tu lèves vous levez
il/elle/on lève ils/elles lèvent

-er-verbin partisiipin perfekti on -é-päätteinen: parlé, levé.

2. konjugaatio[muokkaa]

Toiseen konjugaatioon kuuluvat -ir-päätteiset verbit.

Toisessa konjugaatiossa verbin preesensvartaloon lisätään taivutusmuodoissa -iss- ennen taivutuspäätteitä.

3. konjugaatio[muokkaa]

Kolmanteen konjugaatioon kuuluvat -re-päätteiset verbit.

Pronominaaliset verbit[muokkaa]

  • Ranskassa on joukko näitä verbejä, jotka tunnetaan myös nimellä refleksiiviverbit. Näiden verbien kanssa käytetään jossain merkityksissä tai kaikissa merkityksissä refleksiivipronomineja.
Je me souviens de toi.
Minä muistan sinut.

Partikkelit[muokkaa]

Interjektiot[muokkaa]

Konjunktiot[muokkaa]

Prepositiot[muokkaa]

Adverbit[muokkaa]

Lauserakenteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]