τραῦμα

Muinaiskreikka

Substantiivi

τραῦμα n.

1. haava, vamma
2. (esineistä) vahinko, vaurio
3. (sodankäynti) raskas tappio, häviö

Ääntäminen

• IPA: /ˈtravma/ < /ˈtraβma/ < /trâu̯ma/

Etymologia

• verbistä τιτρώσκω (titrṓskō, ”haavoittaa”) ja neutrin substantiivijohtimesta‎ ‑μᾰ (‑ma)