ære

Norja

Substantiivi

ære

1. kunnia

Tanska

Substantiivi

ære yl. (yks. määr. æren [luo]; ei monikkoa)

1. kunnia

Verbi

ære

1. kunnioittaa

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	ærer[luo]	æres[luo]
imperfekti	ærede [luo]	æredes[luo]
perfekti	har æret	har ærets[luo]
pluskvamperfekti	havde æret	havde ærets
imperatiivi	ær[luo]	–

Apuverbi

• have

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: ære
• passiivin infinitiivi: æres
• partisiipin preesens: ærende[luo]
• partisiipin perfekti: yl./n. æret, määr./mon. ærede