vinge

Ruotsi

Substantiivi

vinge yl. (2) (yks. määr. vingen[luo], mon. epämäär. vingar[luo], mon. määr. vingarna[luo])

1. siipi

Viro

Adjektiivi

vinge (gen vinge, part vinget)

1. (sääilmiöistä) kolea, pureva, läpitunkeva, tuima

   vinge põhjatuul – kolea pohjoistuuli

2. (hajusta) terävä, pistävä, tuima

   Fui, mis vinge kärsahais! – Hyi, mikä pistävä palaneenkäry!

3. (puhekieltä) tiukka, tuima, ankara, tiukkapipoinen, yrmeä, äreä, ynseä

   Õpetaja võiks ikka leplikum olla. Mitte vinge selline... – Opettaja voisi kyllä olla leppoisampi. Eikä tuommoinen tiukka...

4. (puhekieltä) kiva, hauska, mahtava, mukava, veikeä, vinkeä

   Pekka on täitsa vinge sell. – Pekka on ihan kiva sälli.

   – Me õpetaja on vinge. – Kas karm või? – Ei, vaid väga tore.

5. (slangia) kova, hurja, mahtava, raisu, raju, reteä jms.

   Vinge mees kes nii vinge autoga sõidab. – Kova mies joka niin mahtavalla autolla ajelee.

   Oled vinge mees, vä? Kelleks sa ennast pead? – Oot sä kova mies, vai? Kuka sä luulet olevasi?

Huomautukset

• vrt. suomen vinka, kylmä tuuli

Liittyvät sanat

• ving

Aiheesta muualla

• vinge Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)