pureva
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
pureva
- pisteliäs, kärkevä, ivallinen
- pureva iva
- purevan kriittinen arvostelu
- pistävän t. viiltävän kylmä, hyytävä, hyinen
- pureva viima
- pureva tuulinen pakkassää
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpureʋɑ/
- tavutus: pu‧re‧va
Verbi[muokkaa]
pureva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä purra
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pureva | purevat |
| genetiivi | purevan | purevien (purevain) |
| partitiivi | purevaa | purevia |
| akkusatiivi | pureva; purevan | purevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | purevassa | purevissa |
| elatiivi | purevasta | purevista |
| illatiivi | purevaan | pureviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | purevalla | purevilla |
| ablatiivi | purevalta | purevilta |
| allatiivi | purevalle | pureville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | purevana | purevina |
| translatiivi | purevaksi | pureviksi |
| abessiivi | purevatta | purevitta |
| instruktiivi | – | purevin |
| komitatiivi | – | purevine |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- pureva Kielitoimiston sanakirjassa