seisoa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

seisoa (52) (taivutus[luo])

  1. seistä, olla pystyssä
    Kun tulin kotiin, Milla seisoi vastassa ovella.
  2. (arkikieltä) olla erektiossa
    Intissä kundeilla seisoo melkein koko ajan.
  3. olla pysähdyksissä, liikkumaton
    Pihtiputaan laaja tehdashanke seisoo lukuisten valitusten vuoksi.
    Viini seisoo pilaantumassa tammitynnyreissä.
  4. (vanhahtava) olla kirjoitettuna
    Mä tuijotan kiveä, jossa seisoo kuolleen toverini nimi. (Ismo Alanko: Hetki Hautausmaalla)
    Niin tässä seisoo.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsei̯soɑˣ/
  • tavutus: sei‧so‧a

Huomautukset[muokkaa]

  • Seistä-verbin puuttuvat muodot korvataan seisoa-verbin vastaavilla muodoilla.

Etymologia[muokkaa]

Nykytiedon mukaan todennäköisesti vanha omaperäinen sana, jonka vastineita esiintyy runsaasti sukukielissä, esimerkiksi karjalan seisuo, vatjan sõisa ja viron seista; suomen kirjakielessä Agricolasta lähtien (Häkkinen 2004)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

seisoma-asento, seisomakatsomo, seisomapaikka, seisomapöytä, seisomatyö, seisomisaika

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • seisoa Kielitoimiston sanakirjassa