seisova
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
seisova (10) (komparatiivi seisovampi, superlatiivi seisovin) (taivutus [luo])
- sellainen joka seisoo
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsei̯soʋɑ/
- tavutus: sei‧so‧va
Käännökset[muokkaa]
1. sellainen joka seisoo
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- seisova Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
seisova
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä seisoa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seisova | seisovat |
| genetiivi | seisovan | seisovien (seisovain) |
| partitiivi | seisovaa | seisovia |
| akkusatiivi | seisova; seisovan | seisovat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seisovassa | seisovissa |
| elatiivi | seisovasta | seisovista |
| illatiivi | seisovaan | seisoviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seisovalla | seisovilla |
| ablatiivi | seisovalta | seisovilta |
| allatiivi | seisovalle | seisoville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seisovana | seisovina |
| translatiivi | seisovaksi | seisoviksi |
| abessiivi | seisovatta | seisovitta |
| instruktiivi | – | seisovin |
| komitatiivi | – | seisovine |