periä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

periä

  1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta perä

Verbi[muokkaa]

periä (61) (taivutus[luo])

  1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella
    Kuka peri isoäidin hopea-astiat?
  2. vaatia saatavan takaisinmaksua velalliselta
    Hän perii minulta velkoja jo kahdeksatta vuotta.
  3. kantaa maksu, veloittaa
    ~ tullimaksua

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈperiæˣ/
  • tavutus: pe‧ri‧ä

Etymologia[muokkaa]

frekventatiivijohdos verbistä perätä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

perimisjärjestys, perimispalkkio, perimätapa, perimätieto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • periä Kielitoimiston sanakirjassa