periä

Suomi

Substantiivi

periä

1. (taivutusmuoto) monikon partitiivimuoto sanasta perä

Verbi

periä (61) (taivutus)

1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella

   Kuka peri isoäidin hopea-astiat?

2. ottaa takaisinmaksua velasta velalliselta

   Hän perii minulta velkoja jo kahdeksatta vuotta.

3. vaatia maksua, veloittaa

   ~ tullimaksua

Etymologia

(verbi) tarkalleen ottaen frekventatiivijohdos verbistä perätä (*per- + -iä), mutta ei sisällä johdokselle ominaisia sivumerkityksiä kuten esim. "epämääräisesti", "jatkuvasti" tai "välinpitämättömästi"

Käännökset

1. saada omaisuutta kuolleelta sukulaisuuden tai testamentin perusteella

italia: ereditare

saksa: erben

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: perimä