perimä

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

perimä (10)[1]

  1. (biologia) genotyyppi; geneettisten perintötekijöiden kokonaisuus, perusasu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi perimä perimät
genetiivi perimän perimien
(perimäin)
partitiivi perimää perimiä
akkusatiivi perimä; perimän perimät
Sisäpaikallissijat
inessiivi perimässä perimissä
elatiivi perimästä perimistä
illatiivi perimään perimiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi perimällä perimillä
ablatiivi perimältä perimiltä
allatiivi perimälle perimille
Muut
essiivi perimänä periminä
translatiivi perimäksi perimiksi
abessiivi perimättä perimittä
instruktiivi perimin
komitatiivi perimine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10