hing
Saksa[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
hing
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä hängen (’roikkua’)
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä hängen (’roikkua’)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: [hɪŋ]
- tavutus: hing
Viro[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
hing (h`ing, gen hinge, part hinge, adit hinge)
- henki, hengitys
- Küll hing on sees. – Kyllä henki kulkee, hengittää vielä.
- tõmbas hinge – veti henkeä
- elämä, elo, henki
- Keegi ei jäänud hinge. – Kukaan ei jäänyt henkiin, eloon.
- Jookse, kui sul hing kallis! – Juokse, jos henkesi on kallis!
- pääsesin hingega – selvisin hengissä
- sielu, henki; mieli
- Sa oled romantiline hing. – Sinä olet romanttinen sielu.
- hinge surematus – sielun kuolemattomuus
- ta hinges kees viha – hänen sielussaan kiehui viha
- Gogoli Surnud hinged – Gogolin Kuolleet sielut
- Oma hingelt oli ta väikekodanlane. – Hengeltään hän oli pikkuporvari.
- hinge suurus – hengen suuruus
Taivutus[muokkaa]
- yksikön illatiivi hinge ja hingesse)
| Sijamuotoja | Yksikkö | Monikko |
|---|---|---|
| Nominatiivi | hing | hinged |
| Genetiivi | hinge | hingede |
| Partitiivi | hinge | hingi hingesid |
| Illatiivi | hinge hingesse |
hingedesse |
Liittyvät sanat[muokkaa]
- hinges
- hingus
- hingama, hingestama
- hingeline, hingeliselt
- hingetõmme, hingeõhk, hingepõhi, hingerahu, hingemattev
- hingeelu, hingehäda, hingekarjane
- hingedepäev
Substantiivi[muokkaa]
hing (gen hinge, part hinge)
- sarana
- ukse hinged – oven saranat
Taivutus[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- hing Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
- Eesti keele põhisõnavara: PSV / hing