sielu

Suomi

Substantiivi

sielu (1) (monikko sielut)

1. tekijä, jota pidetään ihmisen, joskus myös eläinten ja elottomien olentojen tajunnan, psyyken ja elämän ylläpitäjänä
2. (uskonto) ihmisen kuolematon henki, maallisen ruumiin vastakohta
3. (kuvaannollisesti) henkilö

   Missään ei näy ristin sielua.

4. maaorja

Käännökset

1. filosofia, psykologia, metafysiikka, uskonto

englanti: soul, spirit espanja: alma f., ánima f. esperanto: animo hollanti: ziel f. indonesia: arwah italia: anima f. koltansaame: seâll kroatia: duša f. latina: anima f. latvia: dvēsele norja: sjel m.

portugali: alma f. ranska: âme f. ruotsi: själ saksa: Seele f. serbia: duša, душа f. sloveeni: duša f. tšekki: duše venäjä: душа f. viro: hing

3. henkilö

Liittyvät sanat

• sielullinen, sielunvaellus, sielutiede