forge

Englanti

Substantiivi

forge (monikko forges)

1. ahjo, paja, takomo

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	forges
part. prees.	forging
imp. & part. perf.	forged

forge

1. takoa
2. väärentää

Ranska

Substantiivi

forge f. (monikko forges)

1. sepän paja; ahjo

Verbi

forge

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä forger
2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä forger
3. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä forger
4. (taivutusmuoto) subjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä forger
5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä forger