finis

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi fīnis fīnēs
akkusatiivi fīnem
fīnim
fīnēs
fīnīs
genetiivi finis fīnium
datiivi fīnī fīnibus
ablatiivi fīne
fīnī
fīnibus

fīnis f.

  1. loppu
  2. raja, ääri

Verbi[muokkaa]

fīnīs

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä fīniō

Ranska[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

finis

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä finir
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä finir
  3. (taivutusmuoto) indikatiivin yksinkertaisen perfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä finir
  4. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä finir
  5. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä finir
  6. (taivutusmuoto) monikon maskuliininen partisiipin perfekti verbistä finir