varoa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]- ~ (part.) suojata t. suojella itseään jnk aiheuttamilta vaaroilta
- Varo koiraa, kun astut ovesta sisään.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑroɑˣ/
- tavutus: va‧ro‧a
Etymologia
[muokkaa]germaaninen laina tai johdos substantiivista vara (johdin -o-) [1][2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- varoa Kielitoimiston sanakirjassa
- varoa Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 4240 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 366 O-verbien rakenne ja merkitys
- ↑ Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”varoa”.