utsöka

Ruotsi

Verbi

utsöka (2)

1. (oikeustiede) periä (oikeusteitse jotakin)

Taivutus

Persoonamuodot

muoto	aktiivi	passiivi
preesens	utsöker[luo]	utsöks[luo] utsökes[luo]
imperfekti	utsökte[luo]	utsöktes[luo]
supiini	utsökt[luo]	utsökts[luo]
imperatiivi	utsök[luo]	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: utsöka
• passiivin infinitiivi: utsökas[luo]
• partisiipin preesens: utsökande[luo]
• partisiipin perfekti:
  yks. yl./m./n. utsökt
  yks. yl. heikko / yks. n. heikko / mon. utsökta[luo]
  yks. m. heikko utsökte

Etymologia

ut- + söka