uskoton
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
- sellainen, joka pettää kahden henkilön väliseen liittoon kuuluvan luottamuksen ja uskollisuuden velvoitteen
- (slangia) sellainen, joka on vailla (oikeaa tai mitään) uskoa; (islaminuskoisten kielenkäytössä) sellainen joka ei ole muslimi
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈuskot̪on/
- tavutus: us‧ko‧ton
Etymologia[muokkaa]
sanan usko vartalosta usko- ja suffiksista -ton
Käännökset[muokkaa]
2. vailla uskoa oleva
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
aviorikos, syrjähyppy, uskonnottomuus
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: uskottomuus
Vastakohta[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- uskoton Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi[muokkaa]
uskoton