suunnistaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
suunnistaa (53) (taivutus[luo])
- liikkua mahdollisesti karttaa ja maamerkkejä apunaan käyttäen jonnekin
- En tiedä mithin tässä pitäisi oikein suunnistaa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsuːnːist̪ɑːˣ/
- tavutus: suun‧nis‧taa
Etymologia[muokkaa]
sanan suunta monikon inessiivivartalosta suunni-, takaliitteestä -sta- ja verbin tunnuksesta -a
Käännökset[muokkaa]
1. liikkua karttaa apunaan käyttäen jnnek
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: suunnistaja, suunnistaminen, suunnistus