sova

Katso myös: söva

Fääri

Verbi

sova

1. nukkua

Etymologia

• muinaisskandinaavin sanasta sofa < germaanisen kantakielen sanasta *swefaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *swep- (’nukkua’‎)

Muinaisruotsi

Verbi

sova

1. nukkua

Etymologia

• muinaisskandinaavin sanasta sofa < germaanisen kantakielen sanasta *swefaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *swep- (’nukkua’‎)

Norja (nynorsk)

Verbi

sova

1. rinnakkaismuoto sanasta sove

Portugali

Substantiivi

sova f. (monikko sovas)

1. taikinan vaivaus
2. viinirypäleiden polkeminen
3. (arkikieltä) lyöminen (pahoinpitely), pieksäminen, turpaanveto

Etymologia

• verbistä sovar

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (pahoinpitely): surra, coça, espancamento

Verbi

sova

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 3. persoonan preesens verbistä sovar
2. (taivutusmuoto) affirmatiivisen imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sovar

Ruotsi

Verbi

sova (epäsäännöllinen)

1. nukkua

Taivutus – sova
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	sover	sovs, soves
imperfekti	sov	sovs
supiini	sovit	sovits
imperatiivi	sov	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: sova
• passiivin infinitiivi: sovas
• aktiivin part. prees: sovande
• passiivin part. prees: sovandes
• part. perf.: yl. soven, n. sovet, määr./mon. sovna

Ääntäminen

• IPA: /soːva/

Etymologia

• muinaisruotsista < muinaisskandinaavin sanasta sofa < germaanisen kantakielen sanasta *swefaną < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *swep- (’nukkua’‎)

Aiheesta muualla

• sova Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
• sova Svensk ordbokissa SO:ssa (ruotsiksi)

Serbokroaatti

Substantiivi

sova f. (kyrillinen сова)

1. pöllö

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *sova

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɔva/

Slovakki

Substantiivi

sova f.

1. pöllö

Sloveeni

Substantiivi

sóva f.

1. pöllö

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɔ̀ːʋa/

Tšekki

Substantiivi

sova f.

1. pöllö

Etymologia

• slaavilaisen kantakielen sanasta *sova

Ääntäminen

• IPA: [ˈsova]