sonta

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sonta (10-J) (monikko sonnat)

  1. kiinteä tai puolikiinteä eläimen uloste
    Sian sontaa pidetään ns. kylmänä lantana.
    Onko se hevosen sontaa, jota linnut nikkivat ratsupoluilla.
  2. kuivikkeisiin sekoitettu hitaasti palanut kiinteä tai puolikiinteä eläimen uloste
    Patterissa muhinut lehmän sonta on lämmintä ja aitoa luomulantaa.
  3. (kuvaannollisesti, alatyyliä) loka, häväistys
    Se puhuja heitti ämpärillisen sontaa kuulijoiden niskaan.
  4. (alatyyliä) lika, saasta, törky
    Se kämppä oli täynnä sontaa.
  5. (alatyyliä) perätön väittämä, paskapuhe
    Älä puhu sontaa!

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsont̪ɑ/
  • tavutus: son‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

sonnanajo, sonnanluonti, sontakuorma, sontaluukku, sontatunkio

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sonta Kielitoimiston sanakirjassa