Siirry sisältöön

samota

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

samota (74) (taivutus[luo])

  1. kulkea tyypillisesti pitkä matka jalan maastossa; vaeltaa, taivaltaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsɑmot̪ɑˣ/
  • tavutus: sa‧mo‧ta

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Puola[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

samota f.

  1. (vanhentunut) yksinäisyys

Etymologia[muokkaa]

kantaslaavin *samota

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]