sähkömagneettinen säteily

Suomi

Substantiivi

sähkömagneettinen säteily

1. (fysiikka) luonnosta tai ihmisen konstruoimista lähteistä peräisin olevaa vuoroittain sähkö- ja magneettikenttien välillä tapahtuvana nopeana energian siirtymänä eri taajuuksilla ilmenevää värähtelyä, joka etenee aaltoliikkeenä tyhjiössä valonnopeudella ja erilaisissa väliaineissa tätä hitaammin, myös säteily, joka syntyy erilaisten sähköisten ilmiöiden aiheuttamana ja on samalla energian muoto, jota varautuneet hiukkaset kuljettavat

Käännökset

1. hiukkasten kuljettama energian muoto ja värähtelyä, joka etenee aaltoliikkeenä

englanti: electromagnetic radiation

saksa: elektromagnetische Stralung f.

Liittyvät sanat

• sähkömagneettinen spektri
• fotoni
• kosminen taustasäteily
• säteilypaine