Siirry sisältöön

ruso

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ruso (1)

  1. (ylätyyliä, runollinen) rusko; puna, punerrus, kasvojen terve väri
    Hänen ruumiinsa värisi kuin haavanlehti tuulessa. Poissa oli hänen poskiensa ruso. (Urhot, K. Karikko)
    Ruusu hohti hänen rusojansa, / Lilja immen silmin katsoi (Khrysanthos, Runeberg)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈruso/
  • tavutus: ru‧so

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruso rusot
genetiivi ruson rusojen
partitiivi rusoa rusoja
akkusatiivi ruso;
ruson
rusot
sisäpaikallissijat
inessiivi rusossa rusoissa
elatiivi rusosta rusoista
illatiivi rusoon rusoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rusolla rusoilla
ablatiivi rusolta rusoilta
allatiivi rusolle rusoille
muut sijamuodot
essiivi rusona rusoina
translatiivi rusoksi rusoiksi
abessiivi rusotta rusoitta
instruktiivi rusoin
komitatiivi rusoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruso-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]

rusokas, rusottaa, rusotus

Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

rusohiukkanen, rusohuuli, rusohuulinen, rusojuuri, rusokärpässieni, rusoniskatikkanen, rusoposki, rusoposkinen, rusopöllönen, rusotähtianis

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ruso Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

ruso m., rusa f. (monikko rusos m., rusas f.)

  1. venäläinen (myös substantiivina)

Substantiivi

[muokkaa]

ruso m. (ei monikkoa)

  1. venäjän kieli

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Esperanto

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

ruso (yks. akk. ruson; mon. rusoj, mon. akk. rusojn)

  1. venäläinen