puhaltaa

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

puhaltaa (54-I) (taivutus)

  1. pusertaa ilmaa keuhkoista suun kautta siten, että syntyy ilmavirtaus
    Puhalla kynttilä sammuksiin!
  2. (erityisesti) täyttää ilmalla jokin puhallettava väline
    Iittalassa on puhallettu lasia vuodesta 1881.
    puhalsimme ilmapalloja
    puhaltaa saippuakuplia
  3. tuottaa ääntä pillillä tai muulla puhallettavalla soittimella
    puhaltaa pilliin
    puhaltaa peli poikki
  4. saada jokin tulos puhalluskokeesta, jolla testataan hengitysilman alkoholipitoisuutta
    Koululaisbussin kuljettaja puhalsi liki pari promillea.
  5. (ilmatiede) tuulla
    Tuuli puhaltaa kovaa huomenna.
    Ensi viikolla saattaa puhaltaa kolmas myrsky. (IS)
  6. liikuttaa ilmaa jollain mekaanisella laitteella
    Lämmityslaite puhaltaa täysillä.
  7. (slangia) varastaa huijaamalla
    Robbie Williamsilta puhallettiin satojatuhansia euroja. (mtv.fi)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhɑlt̪ɑːˣ/
  • tavutus: pu‧hal‧taa

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • puhaltaa henkeä
  • puhaltaa yhteen hiileen

Aiheesta muualla[muokkaa]