Siirry sisältöön

puhaltaja

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

puhaltaja (10)

  1. muusikko, joka soittaa puhallinsoitinta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈpuhɑlˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: pu‧hal‧ta‧ja

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhaltaja puhaltajat
genetiivi puhaltajan puhaltajien
(puhaltajain)
partitiivi puhaltajaa puhaltajia
akkusatiivi puhaltaja;
puhaltajan
puhaltajat
sisäpaikallissijat
inessiivi puhaltajassa puhaltajissa
elatiivi puhaltajasta puhaltajista
illatiivi puhaltajaan puhaltajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhaltajalla puhaltajilla
ablatiivi puhaltajalta puhaltajilta
allatiivi puhaltajalle puhaltajille
muut sijamuodot
essiivi puhaltajana puhaltajina
translatiivi puhaltajaksi puhaltajiksi
abessiivi puhaltajatta puhaltajitta
instruktiivi puhaltajin
komitatiivi puhaltajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo puhaltaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

lasinpuhaltaja, vaskipuhaltaja

Aiheesta muualla

[muokkaa]