precatus
Latina[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
precātus m., precāta f., precātum n.
- (taivutusmuoto) partisiipin perfekti verbistä precor
Taivutus
| yksikkö | monikko | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | sijamuoto | maskuliini | feminiini | neutri | |
| nominatiivi | precātus | precāta | precātum | nominatiivi | precātī | precātae | precāta | |
| akkusatiivi | precātum | precātam | precātum | akkusatiivi | precātōs | precātās | precāta | |
| genetiivi | precātī | precātae | precātī | genetiivi | precātōrum | precātārum | precātōrum | |
| datiivi | precātō | precātae | precātō | datiivi | precātīs | precātīs | precātīs | |
| ablatiivi | precātō | precātā | precātō | ablatiivi | precātīs | precātīs | precātīs | |