parkua

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

parkua

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta parku

Verbi[muokkaa]

parkua (52-D) (taivutus[luo])

  1. valittaa äänekkäästi, itkeä valittaen
  2. (murteellinen) itkeä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑrkuɑˣ/
  • tavutus: par‧ku‧a

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • parkua Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 681, 735, 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa