pahennus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pahennus (39)
- moraalinen närkästys
- tämä herätti laajaa pahennusta
- (kuvaannollisesti) se, mitä puhuja ei pidä hyväksyttävänä, vaan moraalisesti tuomittavana
- kaikki tämä pahennus, jota nykyään tuputetaan joka tuutista
- (murteellinen, yleiskielessä vanhahtava) vahingon tai haitan taikka sellaiseen liittyvän vaaran aiheuttaminen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑhenːus/
- tavutus: pa‧hen‧nus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pahennus | pahennukset |
| genetiivi | pahennuksen | pahennusten pahennuksien |
| partitiivi | pahennusta | pahennuksia |
| akkusatiivi | pahennus; pahennuksen |
pahennukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pahennuksessa | pahennuksissa |
| elatiivi | pahennuksesta | pahennuksista |
| illatiivi | pahennukseen | pahennuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pahennuksella | pahennuksilla |
| ablatiivi | pahennukselta | pahennuksilta |
| allatiivi | pahennukselle | pahennuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pahennuksena | pahennuksina |
| translatiivi | pahennukseksi | pahennuksiksi |
| abessiivi | pahennuksetta | pahennuksitta |
| instruktiivi | – | pahennuksin |
| komitatiivi | – | pahennuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pahennukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pahennus- | |
Etymologia
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pahennus Kielitoimiston sanakirjassa