päivänseisaus

Päivänseisaukset

Suomi

Substantiivi

päivänseisaus (39)

1. hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä Kravun tai Kauriin kääntöpiirillä
2. se vuodenpäivä jolloin tämä tapahtuu ja päivä on tällöin pisimmillään tai lyhimmillään

Etymologia

yhdyssana osista päivä (genetiivi) ja seisaus

Käännökset

1. hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä Kravun tai Kauriin kääntöpiirillä

azeri: gündönümü englanti: solstice espanja: solsticio m. latina: solstitium n.

ranska: solstice m. ruotsi: solstånd turkki: gündönümü, gün dönümü

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• päiväntasaus

Alakäsitteet

• kesäpäivänseisaus, talvipäivänseisaus

Yhdyssanat

päivänseisauspiste

Aiheesta muualla

• päivänseisaus Kielitoimiston sanakirjassa
• päivänseisaus Tieteen termipankissa