talvipäivänseisaus

Suomi

Substantiivi

talvipäivänseisaus (39)

1. vuosittain hetki, jona auringon zeniittipiste on pohjois-eteläsuunnassa kaukaisimmillaan vastakkaisella pallonpuoliskolla, ja sen kohdalle osuva vuorokausi, jona päivänvalon kesto on lyhyimmillään ja alkaa jälleen pidetä
   1. eteläisellä pallonpuoliskolla vuoden pimein ajankohta juhannuksen tienoilla (noin 21. kesäkuuta); aurinko paistaa kyseisellä hetkellä Kravun kääntöpiirille
   2. pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden pimein ajankohta joulun tienoilla (noin 21. joulukuuta); aurinko paistaa kyseisellä hetkellä Kauriin kääntöpiirille

Etymologia

yhdyssana sanoista talvi ja päivänseisaus

Käännökset

1. vuoden pimein ajankohta

azeri: qış gündönümü englanti: winter solstice

saksa: Wintersonnenwende f. turkki: kış gündönümü

Liittyvät sanat

Lähikäsitteet

• kevätpäiväntasaus, syyspäiväntasaus

Vastakohdat

• kesäpäivänseisaus

Aiheesta muualla

• talvipäivänseisaus Kielitoimiston sanakirjassa