päiväntasaus

Suomi

Substantiivi

päiväntasaus (39)

1. hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä Maan päiväntasaajalla
2. se vuodenpäivä, jolloin tämä tapahtuu, ks. kevättasauspäivä, syystasauspäivä

   Päiväntasauksessa päivät ja yöt ovat yhtäpitkiä kaikkialla.

Etymologia

yhdyssana osista päivä (genetiivi) ja tasaus

Käännökset

1. hetki, jolloin aurinko paistaa suoraan ylhäältä päiväntasaajalla

englanti: equinox espanja: equinoccio m. latina: aequinoctium n.

ranska: équinoxe m. ruotsi: dagjämning

Liittyvät sanat

• päiväntasaaja

Vieruskäsitteet

• päivänseisaus

Alakäsitteet

• kevätpäiväntasaus, syyspäiväntasaus

Aiheesta muualla

• päiväntasaus Kielitoimiston sanakirjassa